Nonni, nyt se hirvittävä myrsky sitten iski. Tehtiin reilun tunnin pituinen maastolenkki tuiskua ja pyryä uhmaten. Korvat täynnä lunta ja naamaa nipisti, mutta kunnialla selvittiin. Sanoisin, että heppaset oli lievästi sanottuna energisiä. Pipru teki hirvittäviä pukkeja, alkoi sillallakin pöllöilemään. Kyllä se komentamista uskoo ja sain sen ruotuun. Käytiin katsastamassa Rannikontietä eteenpäin ja siitä jollekin pienemmälle tielle. Sieltä tulikin sitten ranta vastaan eikä siitä enää päässyt eteenpäin. Tultiin takaisin samaa reittiä. Tallille päästyä alkoi keli vaan pahentua ja tultiin takaisin juuri oikeaan aikaan. Heppaset sisälle kuivumaan ja päiväheinille. Sen jälkeen alkoikin oikea myräkkä ja oli helpotus selvitä ehjänä kotiin.