Karkuri

Pipru esitti sellaisen tempun, jota en kuuna päivänä olisi uskonut pojan tekevän. Oltiin lähdössä lenkille ja kun selkäni käänsin hetkeksi raipan ottoa varten, niin poikahan otti ja lähti. Ajatteli kai, että voi sitä lenkille lähteä yksinkin :) Ajattelin, että kyllä se ensimmäisen ruohotupon kohdalle pysähtyy, mutta kantin kontit... paineli suoraan metsään Rannikontien yli. Pape Vapulla perään, mutta ei pysähtynyt poika ei... kiihdytti varmaan vaan tahtia. Laukkasi sitten Merventien Pollepirtille asti, jossa tallinomistaja karkulaisen oli saanut napattua. Me Tarjan kanssa seurattiin jälkiä, että mistä on pollet kulkeneet. Ja matkalla nähtiin pariskunta, jotka sanoivat, että kyllä kaksi hevosta meni tästä kovaa vauhtia ohi :/ Sitten nähtiin Pape ja Vappu, jotka tuli meitä vastaan. Tuossa vaiheessa ei vielä Piprua näkynyt takaa ja ajattelin, että voi ei, se on tehnyt katoamistempun johonkin pidemmälle :( Mutta sitten havaitsimme toisenkin hevosen, huh ja syvä huokaus ! Ajattelin kaikkea kamalaa matkalla, että jos se vaikka jää auton alle, kompastuu ohjiin tai jotain muuta yhtä kamalaa. Poitsu oli ollut häntä tötteröllä Pollepirtin pihassa ja kaikki laitumen hevoset vauhkona. Loppu hyvin, kaikki hyvin... lähdimme saman tien vielä Papen kanssa jäähdyttelykävelylle metsikköön.