Mistä näitä pimeitä kuskeja oikein tulee ??

Maanantaina Mari liikutti poitsun, olivat Riikan & Kunkun kanssa maastoilemassa. Kaikki oli mennyt hyvin. Tänään samat pojat liikenteessä ja nyt riitti vauhtia ja vaaratilanteita. Metikössä meidät ohitti ensin tosi fiksu mopopoika... sen jälkeen aivan älykääpiö mopopoika ! Meni ensin pari kertaa meidän ohi sellaista normivauhtia paukkuvalla ja pärisevällä pikkuprätkällä. Saatiin hepat pysymään aisoissa, kunnes... tuli uudestaan meitä vastaan täysiä ! Ehdin huutaa, että HIDASTA ! Hepat jo siinä vaiheessa sinkoili. Kun poika pääsi kohdalle, niin huusin ETTEI HEVOSTA NOIN LÄHESTYTÄ ! Poika ei vieläkään pysähtynyt, vaan ohitti Kunkun ihan siitä takaa. Me kauhulla seurattiin vierestä, että miten Kunkku käyttäytyy. Onneksi ei peruuttanut tai potkaissut, mutta oli varmasti lähellä. Kiivettiin harjulle (ei tuosta olisi muuallekaan päässyt) ja Pipru kävi niin ylikierroksilla, ettei mitään jakoa. Tanssahteli, hypähteli ja ryntäili minkä kerkesi. Mopopoika päristeli hiekkakuopalla koko sen ajan, mitä mentiin harjulla. Meno oli sitten meillä harjulla sen mukaista. Päätettiin laskeutua Rannikontielle ja otettiin siellä ravia ja laukkaa = pahimmat höyryt pois hevosista. Rannikontiellä meidät ohitti vielä yksi mopopoika, joka ei ihan kerinnyt hiljentää riittävästi meidät nähtyään. Ei onneksi ollut mikään kovaääninen menopeli, mutta Kunkku alkoi vikuroimaan, kun mopo tuli kohdalle. On varmasti erittäin vaikeaa palauttaa hevosen luottamus näihin pyöriin, kun noin pirun ääliöitä kakaroita tulee vastaan !