Pelottavaa hiihtokansaa

Eilen vein poitsua pitkästä aikaa maastoon. Mentiin ensin Rannikontietä pitkin, kun katselin tullessani, että se alkupätkä on varsin hyvin nyt valaistu, kun Onnisen valot ja katuvalot tuovat niin paljon valoa. Mutta, mutta... hiihtäjiä oli nyt liikenteessä eikä poitsu muistanut, ettei ne syö pieniä hevosia, että ei siitä puhinasta ja pyörimisestä meinannut tulla loppua :/ Oli pakko jalkautua, kun se poukkurointi ei loppunut ajotiellä. Jatkoi samaa käytöstä vielä, kun olin tullut alas ja täytyi tehdä töitä että sain sen pysymään pois autojen alta, kun oli vieläkin niin pöyrönä. Varmasti silläkin osansa asiaan, kun ei tässä olla pakkasten ja oman motivaation takia päästy kauheesti liikuskelemaan. No, mentiin kuitenkin sinne mihin olin ajatellut ja takaisin sitten toiseen suuntaan. Latujen jälkeen kiipesin selkään ja mentiin "pimeämmälle puolelle". Siellä käyttäytyi ok ja otin ravipätkiä ja yhden ylämäen rauhallista laukkaa, jotta saatiin vähän energioita pois. Loppu hyvin, kaikki hyvin, selvittiin hengissä tallille :)

Tänään sitten kentällä n. 45 min. käyntiä, takaosakäännöksiä ja ravia. Liikkui ravissa hyvin, nosteli jopa kinttujaan enemmän kuin normisti. En viitsinyt kuitenkaan kauheesti ottaa reipasta menoa, ettei kipeydy nyt vähäisemmän liikunnan takia. Huomisesta tulee vapaa ja torstaina sitten taas liikutetaan, kun kova pakkanenkaan ei enää kiusaa.