Pitkästä aikaa ratsailla ja heti törmättiin pyöriin maastossa. Onneksi oli tällä kertaa fiksuja kuskeja, kun tulivat mutkan takaa meidän perässä mäestä, niin toinen huusi melkein heti ensimmäiselle, että SAMMUTA ! Piprun olin jo tässä vaiheessa kääntänyt äänen suuntaan, jotta näki mitä sieltä oli tulossa. Kiitin poitsuja ja sanoin, että jos viitsivät sitten vasta käynnistää, kun olen ehtinyt alta pois polulle. Nämä sanoivat tekevänsä niin. Vaikka käynnistivät tosi pitkän ajan kuluttua siitä, kun olin mennyt polulle, niin silti Pipru pelästyi kovaa ääntä ja lähti ryntäilemään. Olin ilman satulaa, mutta onneksi tuo tuosta pian rauhoittuikin. Sitten mentiin moottorikelkkareittiä reipasta tahtia, koska mulle tuli mieleen, että kun oli niin nätti kuutamo, niin ehkä kelkatkin on lähteneet liikenteeseen. Huh, onneksi ei niihin törmätty ja se polku meni nopeammin kuin olin odottanut, kun poitsu pisteli tossua toisen eteen. Päästiin sitten yksityistielle ja siitä takaisin tallille. Tuntui, että virtaa on ihan riittävästi. Pitänee pari päivää vielä käpötellä ja sitten voisi ehkä ottaa jo vähän reippaamminkin, jos vaan pakkaset sallii.